23-24.09.2022 Pyssymäki Päkjaart
167,75km / 25 kierrosta / 25 tuntia, kilpailun voitto
Backyard on kilpailumuoto, jossa tarkoituksena on kiertää 6,706 km kierrosta ja selvitä aina tunnin välein tapahtuvaan seuraavaan lähtöön. Kilpailua jatketaan niin kauan kunnes jäljellä on vain yksi kilpailija, jonka tehtävä on juosta vielä yksi kierros voittaakseen kilpailun. Suomessa kilpailtavissa Backyardeissa, mm. Nuuksio Backyardissa (NBU) ja Pyssymäellä on käytössä aika haastavat, nousuja ja laskuja sekä teknisiä polkuja sisältävät reitit. Tulokset eri Backyardien välillä eivät ole oikeastaan yhtään vertailukelpoisia, sillä reitin lisäksi myös olosuhteet voivat olla täysin erilaiset. Nuuksiossa oli kesällä 30 asteen helle, Pyssymäellä yöaikaan pakkasta. Nuuksion päiväreittiä pidän hieman haastavampana kuin Pyssymäen reittiä, mutta toisaalta Pyssymäellä ei ole kevyempää yöreittiä käytössä vaan koko kisa juostaan samalla reitillä.Valmistautumiseni kisaan meni ihan mukavasti. Vielä alkuvuodesta pystyin treenaamaan jalkavammojen vuoksi lähinnä run-walk-run tyylillä, mutta keväällä onnistui sentään jo 10 kilometrin PK-lenkin läpäisy ihan kokonaan juoksemalla. Nuuksiossa 1.7.2022 olin selkeästi vielä ihan puolikuntoinen. Nuuksion jälkeen sain kuitenkin hyvän ehjän treenijakson ja myös monipuolisempi treeni onnistui. Vähitellen oli mahdollista juosta 15 ja 20 km PK-lenkkejä ja muutamia tasavauhtisia koviakin. Elo-syyskuussa uskaltauduin jopa muutamaan Turku Trail Challengen lyhyeen polkukisaankin, joita pidän tärkeinä huippukunnon löytämisessä. Mahtuipa elokuun lopulla joukkoon myös Paavo Nurmi Maraton, joka tosin meni ihan penkin alle hyvin puutteellisen vauhtikestävyyspuolen vuoksi.
Nivalaan matkustamisen otin nykytyyliin varman päälle, sillä matkustimme jo torstaina Jyväskylään hotelliin. Sieltä oli sitten perjantaina päivällä lyhyt siivu Nivalaan hotelliin, jossa lepäilin vielä pari kolme tuntia ennen starttia.
Startti tapahtui perjantai-iltana 23.9. klo 21:00. Tällöin oli jo hyvin pimeää ja otsalamppu pakollinen varuste. En ollut tutustunut reittiin etukäteen, mutta reitti oli hyvin merkattu eikä taktiikkaani kuulu kärjessä höntyily. Seurailin peräpäästä muiden menoa. Yön aikana ei mitään ihmeitä tapahtunut, senkuin puksutti vain kierroksen kerrallaan menemään. Aamun sarastus on aina mahtava kokemus ja se yleensä piristää menoa.
Jossakin noin kymmenennen kierroksen paikkeilla alkoi ensimmäiset vaikeudet (ja itse asiassa jäivät kisani ainoiksi vaikeuksiksi). Jostakin syystä pakki meni kesken kierroksen sekaisin ja tuli kiire pöntölle. Siinä tulikin sitten niin sanotusti kaikki ulos hyvällä paineella. Kukaan ei voinut mennä vessaan jälkeeni, haju oli kyllä ihan karmea; onnea vaan vessan pesijöille. Vatsaongelman vuoksi sain nautittua seuraavalla kierroksella vain pieniä suullisia laihaa urheilujuomaa, yhteensä ehkä desin verran, ja sitä seuraavallakin vain muutaman desin. Energia- ja nestevaje alkoi tässä vaiheessa jo selkeästi tuntua. Onnekseni tilanne korjaantui kuitenkin parin seuraavan kierroksen aikana ja sekä kiinteää että nestettä alkoi upota taas ihan kiitettävästi.
Olin hieman yllättynyt kuinka harva keskeytti 15. kierrokseen mennessä, ihan muutama hassu oli jättänyt leikin kesken tuossa vaiheessa. 15. kierroksella, lauantaina klo 12, reitille tulivat seuraksi myös kuntosarjalaiset. Kierros kierrokselta kilpasarjan osallistujia alkoi tipahdella pois. 19. kierroksella kuntosarjalaiset juoksivat viimeisen kierroksensa (heidän 4.). Tässä vaiheessa mukana oli vielä 5 kilpasarjalaista, mikä oli sekin itselleni pienoinen yllätys. Arvelin ennakkoon että kolmisen juoksijaa jatkaa +20 lukemiin.
Kierroksilla 20-23 oli tunne että tästä voi tulla vielä todella pitkä kilpailu, sillä vielä 24. kierrokselle lähti nuo 5 juoksijaa. Oma veikkaukseni oli että pari kolme jatkaa +24 lukemiin. Oma oloni oli todella freesi ja juoksukin tuntui todella rennolta. Ei tarvinnut yhtään pakottaa menoa vaan senkuin nautiskeli menosta. Myös nesteet ja energiat upposivat kuin sieneen, mikä sekin edesauttoi freesinä pysymistä. Kierrokset menivät helposti 50 minuuttiin, joten senkin puolesta jäi paljon pelivaraa. Mietiskelin jo mielessäni että katsotaan muiden olotiloja noin 27-28 kierroksen paikkeilla, ketkä oikeasti alkavat tappelemaan tosissaan voitosta.
24. kierroksen ja vuorokauden täyttyessä tapahtuikin sitten kummia. Ensin Jarkko Aspegren ja Saara Päätalo ilmoittivat jättävänsä kisan siihen. Hetkeä myöhemmin myös Tomi Tuominiemi ilmoitti luopuvansa leikistä; Tomi yllätti itsensäkin todella kovalla noteerauksella ja oli 24 kierrokseensa erittäin tyytyväinen, itsensä ylivoimaisesti voittanut! Teemu Poikkimäki vaikutti sen sijaan siltä että lähtisi jatkamaan, mutta ilmoitti lopulta että oli päättänyt jo etukäteen juoksevansa 24 tuntia/kierrosta. En tiedä olisiko joku vielä lähtenyt kierrokselle parille, jos muita ei olisi enää lähtenyt. Ehkä heidän päätöksiinsä vaikutti myös se että olin itse hyvävoimainen ja valmis juoksemaan vaikka aamuun asti.
Niimpä lähdin 25. kierrokselle ihan yksinäni. Aika alussa tuli heti mieleen että pitäisikö lähteä yrittämään kisan nopeinta kierrosta kun olo oli kuitenkin ollut hyvin freesi. Nakuttelinkin pari ensimmäistä kilsaa hyvää ravia. Mielessä kaiversi myös jonkin verran ajatus susista ja ties mistä sysipimeällä reitillä yksinään taivaltaessa; ajatukset tuppaavat lentämään siinä kohtaa vähän väärille raiteille. 2-4 kilometrin välisellä teknisellä polkupätkällä tuli todettua että on tässä matkaa kuitenkin jo sen verran takana että pitää vissiin unohtaa se nopein kierros. Aiemmilla kierroksilla vauhti oli synkannyt sen verran että askeleet osuivat aina samoille kiville ja kohtiin kierroksesta toiseen. Hyppykivetkin nasahtelivat aina suurin piirtein sentilleen lankulle. Nyt pimeässä ja kovemmassa vauhdissa askeleet piti sovittaa uudelleen ja kyllä se väsymyskin alkoi vähitellen painamaan. Menosta tulikin turhan kiikkerää ja parin läheltä piti kaatumisen seurauksena onneksi järki alkoi voittamaan että nyt on tärkeintä selvitä pystyssä ja ehjänä loppuun asti. Kierroksesta tuli kuitenkin reippaan alkuvauhdin ansiosta selvästi oma nopeimpani, noin 46 minuuttia.
Viimeisen kierroksen "ennätysyritys" oli jälkikäteen ajateltuna järjetön ajatus. Väkisin runtatun kierroksen myötä meni se freesiys pois ja palautuminen on sen vuoksi nyt puolet hitaampaa. Kierroksen olisi ihan hyvin voinut painella vaikka 57 minuuttiin ja palautuminen olisi ollut aivan eri tasolla.
Kokonaisuudessaan olen kisaan todella tyytyväinen. Pieni vatsaongelma oli, mutta se tuli niin aikaisessa vaiheessa ettei vaikuttanut jatkoon; tilanne korjaantui parin kierroksen kuluessa. Lopun freesi olo vei jo ajatukset +30 tunnin suoritukseen, se olisikin itselleni täysin uusi maailma. Toistaiseksi pisin suorituksenihan on vuoden 2015 Spartathlon, 26:23. Mutta tämä toi rutkasti luottoa siihen että peruskunto on selvästi parantunut ja tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti ensi kesän NBU:ta.